Ehkäpä näin jälkikäteen ajatellen kolmossija lohkossa oli ansaittu. Rahkeet eivät aivan riittäneet nousukarsintoihin. Täytyy tietenkin mainita, että sarja oli tänä vuonna uskomattoman tasainen, eikä etukäteen voinut suurimmasta osasta lohkon peleistä lyödä voittajaa ja häviäjää. Kuitenkin ainakin Ankoilla ongelma tuntui olevan ailahtelevaisuus, kumminkin vähenevässä määrin verrattaessa kauteen ´08-´09. Ja ehkäpä ailahtelevaisuudesta päästiin suurimmaksi osaksi eroon kevään TuWe-matsin jälkeen. Myös pelaajarosterissa oli suuria ongelmia tänä vuonna, koska loppukausi tahkottiin joka matsi kahdella ketjulla. Onneksi kuitenkin saatiin edes ne pari ketjua joka peliin.

Joukkueen asettamiin tavoitteisiin siis kumminkin päästiin, sillä syksyllä asetettu tavoite (lohkon kärkisijat) saavutettiin kolmannen sijan myötä. Eikä muutenkaan kausiennakko hirveästi heittänyt arvuuteltaessa lohkon kärkisijoille selviytyviä lukuunottamatta TuWen sukellusta takaisin vitosdivariin.

Ehkä tärkeintä tässä kaudessa oli kuitenkin pelaajien itsensäkin nähdä, että nousukin olisi ollut mahdollinen jo tänä vuonna. Kauden mittaan on käyty keskusteluja joukkueen sisällä, riittäisikö joukkueella rahkeet taistella kolmosdivarissa. Itse kolmosdivarin nähneenä voin sanoa, että Ankkojen tämänhetkiselläkin joukkueella taisteltaisiin hyvin kolmosdivarin keskikastissa. Treenillä, ja rosterin leveyttämisellä rahkeet voivat tulevaisuudessa riittää enempäänkin, mutta siitä on aivan turha puhua tässä vaiheessa "töiden" ollessa vielä kesken.

Mutta kumminkin voi siis sanoa, että tälläkin kaudella eteenpäin asioissa mentiin, ja jos meno jatkuu samana ensi vuonna, ei muuta mahdollisuutta olekaan kuin vähintään kolmosen karsinnat. Lopuksi vielä suuret kiitokset joukkueelle kuluneesta kaudesta, ja erityiskiitos Miika Bergille, joka jaksoi ottaa valmennusvastuuta itselleen. Se helpotti suuresti omaa pelaamista.

Simo Ollanketo